UNKARI Kuvia.
Eli siis tällä kertaa EM-kisamatkamme suuntautui Unkariin. Ajelimme Baltian kautta, Birgen ja Ranen bussin perässä, hampaat suussamme kalisten…pääsimme kuitenkin muistaakseni kolmessa päivässä perille kisapaikalle, jossa vietimme aikaa ennen kilpailuja. Järjestelyt paikanpäällä olivat jees; oli suihkuja, lämmintä vettä (pääsääntöisesti) sekä riittävä määrä vessoja, jotka aina välillä jopa tyhjennettiinkin !
Harjoituspäivä saapui, matkassamme ollut apukuski Samuli Latopelto oli kärvistellyt mahakivuissaan jo sen aikaa (oltiin syötetty Samulille kaikkea mahdollista paskatuslääkkeistä oluisiin ummetuksen vuoksi..) että oli aika lähteä taasen sairaalaan näytille. (Näyttäisi olevan jokavuotista…ei se Popo nyt sentään mielestäni NIIN huono kuski ole!) Sieltä paljastuikin sitten mukava yllätys; lentokoneella kotiin ja kiiruusti, väittivät haimatulehdukseksi, ehkä.
Onneksi myöhemmin selvisi että kyseessä onkin pahaksi äitynyt umpisuolentulehdus. Joten Samuli ei sitten jäänyt Unkariin ajelemaan…eli niin sitten Popo sai Rauno ”Rane” Miikin kartturiksi.
Ensimmäisenä kisapäivänä satoi, enkä jaksanut raahautua kahden kersan kanssa sadevarusteissa katselemaan ajoja vaan nautiskelin bussilla olosta pikku enkeleiden kanssa! Kiitos hyvien lastenhoitajien sain olla silloin tällöin ihan rauhassa ja vaan olla ! Loma olisikin ollut tuhat kertaa raskaampi kokemus, jos ei Miraa ja Jenniä olisi ollut mukana. Kiitos vielä kerran!
Toisena kisapäivänä sain jo koko komppaniani liikkeelle ajoja katsomaan. Oli kohtuullisen kuuma, mutta pätkät oli melko nipussa eli suht helpot katsella. Ja sainhan rattaineni kyydin kilpailualueelle ja takaisin, kiitos Arin auton ja kuskin (Tiina). Siinä sitten odoteltiin iltasella tuloksia ja suomipoika olikin yltänyt kolmannelle sijalle ! Eli kelpasi odotella !
Palkintojenjako olikin taas yhtä meluisa kuin ennekin, ainoa että olivat keksineet ensin pariksi tunniksi kansantansseja, jipii…Taisi melko moni olla juhlatuulella (monena muunakin iltana oli!) koska näytti suomipaidat käyneen kaupaksi yön aikana ja tilalla oli jos vaikka minkä näköistä kisapaitaa. Ilmeisesti hauskaa kuitenkin oli ja sehän on pääasia !
Täytyy sanoa että muisti pätkii jo sen verran että ihan kaikkea en reissusta enää muista, mutta jäipähän mieleen kuitenkin jokunen kommellus. Esim. kolari jonka Rane ajoi bussilla Puolassa pienkuorma-auton/pakettiauton kanssa. Kylki kurtulle, muutama tunti odotusta, 50 euroa sakkoa ja pikkusen ylimääräistä oikomistyötä…mutta. niin kuin aina sanotaan, ONNEKSI ei sattunut ihmisvahinkoja! Olipa melko täpärällä ettei osunut kaasupulloihin, jolloin kyllä olisi sattunut.
Ajelimme takaisin suunnilleen samaa reittiä eli Baltian kautta. Kyllä ne on kovia tekemään tieremonttia… on ainakin seisty jonottamassa punaisen valon takana odottaen pääsyä taas eteenpäin ! Muistui taas mieleen minkä takia oli mukava mennä suoraan Saksaan lautalla. Vaan se on niin kallista. Eikä tässä tapauksessa olisi lyhentänyt matkaa niin oleellisesti. Viimeinen ilta vietettiin sitten Tallinnassa. Syötiin hyvin, juotiinkin hieman ja otettiin rennosti.
Matkasta kaikenkaikkiaan jäi hyvä mieli, joten varmaan vielä joskus lähdetään bussilla kohti Eurooppaa. Ei vanha koira opi uusia temppuja.
-Marika-
