Kesä 2004, Itävalta

Oltiinpahan taas “yllättäen” lähdetty Eurotrialiin, tällä kertaa Itävaltaan. Matka meni joutuisaan koska koetettiin ekan kerran laivayhteyttä suoraan Saksaan, joka mielestäni oli loistava tapa säästää puutunutta takapuolta bussin penkillä..
Aikani taas kitistyäni laivayhtiöön saimme hinnankin ihan kohtuulliseksi ja jos vaan onnistun uudelleen siinä niin tuskin viitsin enää istua bussissa turhaan montaa päivää kun mukavamminkin pääsee.

Kisapaikka oli kivilouhos ja leirintäalue pelto. Sähkö saatiin narinoitten jälkeen ja suihkukin/wc oli. Tosin muutamaa sataa ihmistä kohti muutama vessa oli melko vähän. Ja kiitos ruotsalaisten kilpakumppaneiden ei meistä päässyt kukaan kertaakaan lämpimään suihkuun! Suihkuja oli 2 ja puol ja kaverit täyttivät omat uima-altaansa lämpimällä vedellä (siihen meni noin vuorokausi) ettei se lämmin vesi riittänytkään yllättäin sitten enää suihkuihin?

Ekana kisapäivänä satoi kun aisaa joten taasen jäi katsominen ekalta päivältä sikseen. Tosin puolustukseksi voin sanoa että yritettiin kyllä, mutta käännyttiin muutaman sadan metrin päästä takaisin koska oltiin jo litimärkiä. Vettä tulikin sitten senverran että koko pellollinen pysäköityjä leiriajoneuvoja/kuljetuskalustoa olikin sitten hinattava kisan päätteksi traktoreilla pois. Meikäläisen kenkätilannekin oli niin kehno etten päässyt edes vessaan kun lainasaappailla. Luulinpahan taas että euroopassa olisi kesä. Väärä luulo. Hyvä keksintö oli puhelimet josta meille leiriläisillekin selvis aina silloin tällöin jotain ongelmia ja vähän missä mentiin. Popo ja Samuli tavalliseen tapaansa kaatoivat jo ekalla pätkällä, joten siihen nähden ekan päivän sijoitus oli yllätys; muistaakseni kolmas.

Lopputulos olikin sitten vasta viides joten hyvä oli että Saloset olivat taas pelastamassa suomalaisten mainetta ja sijoittuivat kolmanneksi.
Paranihan se ilmakin sitten finaalipäiväksi jolloin kaikki kynnelle kykenevät raahautuivat kisaa katsomaan, minä mukaan lukien. Kokonaistilanne kyllä jäi aika epäselväksi ja taas saatiin odotella tuloksia vasta illaksi jolloin ne joku ystävällinen suvaitsi laittaa ?ilmoitustaululle?. Mutta kuten sanottu, huonomminkin olisi voinut mennä.

Huonommin meinasikin käydä leirintäpaikkamaksussa. Joku älypää ilmoitti että peltopaikka maksaa 20 eur per neliö, jolloin bussin kokoinen läntti maksaa jo melkoisesti?no onneksi siinä asiassa järkiinnyttiin sen verran että saimme säästää rahamme Sveitsin tullille joka uimareissumme alkutaipaleella alkoi irvistellä jo melko voimakkaastikin ! Emme olisi saaneet mennä tullialueelle mönkijällä, kolmepäällä, ilman passia ja rekisteriotetta sekä rahaa. Mian ja Arin auto ei kuulemma ole Sveitsissä tieliikennekelpoinen (ruosteinen kuulemma) ja liian täynnä lapsia. Hohhoijjaa !

Äkkinäinen sanoisi tullimiehiä mulkuiksi ja tapaa esittää asioita v..ttuiluksi. Soiteltuamme ja saatuamme passit ja lompakollisen rahaa pääsimme kuitenkin takaisin leiriin. Sveitsiin ei ole ikävä sen kokemuksen jälkeen!

Mutta todennäköisesti tämäkään reissu ei jää viimeiseksi eurotrialiksi. Ei muuta kun kesää odotellessa?

-Marika-